*

Raja-ajatuksia Mietteitä kaakonkulmalta

Mikko Paunio ja Sääntö 22

Kun jokin aihe on kirjoittajalle läheinen, hän pystyy jankuttamaan siitä ei vain kerran, vaan toisenkin kerran, ja myös kolmannen kerran. Mikko Paunion sydäntä lähellä on vihreät; mikään, mitä kukaan vihreä tai Paunion vihreäksi arvelema tekee, ei voi olla hyvää ja oikein, vaan tavalliset epäillyt eivät voi hänelle todistaa syyttömyyttään millään tavalla.

Raivokohtaus sai alkunsa siitä, että Paunio oli löytänyt Pekka Haavistosta muutamaan konferenssiin tehtyjä henkilöesittelyjä. Oletuksena oli, että Haavisto oli kirjoittanut ne itse; vaihtoehto, että konferenssien järjestäjät olisivat koostaneet ne itse laajemmasta ansioluettelosta esitelläkseen osanottajia toisilleen ja medialle, ei käynyt Paunion mielessä, koska vihreä on aina syyllinen siihen, mistä Paunio häntä keksii syyttää.

Kun kommentoin tällaista faktojen valikointia, Paunio väitti minun tuohtuneen. En todellakaan, en vain ymmärrä Paunion kiihkoilua asiasta, joka loppujen lopuksi on aika vähäpätöinen. Konferenssien puhujaesittelyt eivät ole mitään "virallisia" ansioluetteloja, niihin kootaan käsiteltävän aiheen kannalta olennaisia ansioita.

Entistä suurempaan raivoon Paunio saa kiihdytettyä itsensä, kun hän alkaa paasata Haaviston "unohtamasta" raportista kestävästä kehityksestä Saksassa. Eli jos ansioluettelossa ei ole jokaista julkaistua kirjallista tuotosta, on jotain "unohdettu" tai jopa "salailtu" - ainakin Paunion todellisuudessa. Sitäkään Paunio ei mainitse, että Haavisto ei ollut ainoa ei-akateeminen henkilö mainittua raporttia laatineessa ryhmässä. Tämähän ei olisi mitenkään sopinut Paunion maalailemaan kauhukuvaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin Haavisto oli mukana tekemässä toista raporttia samasta aiheesta. Siitä oli Paunion mukaan "unohdettu" ensimmäisessä raportissa mainittuja ansioita. Paunio jättää kertomatta, että jokaisen kirjoittajan esittely on huomattavasti niukempi kuin ensimmäisessä raportissa; esimerkiksi kirjoittajaryhmän ruotsalainen puheenjohtaja esitellään kahdella ja puolella rivillä, kun ensimmäisessä raportissa tekstiä oli kymmenen riviä enemmän.

Paunion mukaan Haavisto on tehnyt kaksi pahaa tekoa: hän on sekä paisutellut että peitellyt ansioitaan. - Hupaisaa on, että ansioiden paisuttelusta moittii henkilö, joka itsensä esitellessään listaa huolellisesti työpaikkansa ja muistaa myös kehaista vertaisarvioiduilla teksteillään. - Jos Haavisto kertoo ansioluettelossaan jotain, se on "vieraan fantastisen kuvan luomista", ja jos hän jättää jotain mainitsematta, se taas on "jälkien siivoamista".

Me kirjallisuuden ystävät tunnistamme tässä Joseph Hellerin romaanissaan Me sotasankarit luoman Säännön 22: sen pauniolaisessa versiossa vihreä on aina väärässä, ja kaikki hänen tekonsa ovat moitittavia. Ja lukekaa ihmeessä kyseinen kirja, ihan muutenkin kuin tunnistaaksenne hömelöä argumentontia.

Ai niin: Minä en ole kirjastonhoitaja, enkä ole moista missään väittänyt. Tällä kertaa siis vihreä ei jäänytkään kiinni ansioidensa paisuttelusta, mutta toivottavasti tapahtunut ei liikaa nosta Paunion verenpainetta. Nimeni Painio oli sentään kirjoittanut oikein, eli hänen kirjoituksissaan eivät kaikki faktat sentään olleet päin seiniä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

J.S:"Nimeni _Painio_ oli sentään kirjoittanut oikein,"

Itse asiaan mitään sanottavaa, mutta blogisti ei näköjään kyennyt edes siihen. (vai oliko se tarkoituskin?)

Toimituksen poiminnat

Sivut