*

Raja-ajatuksia Mietteitä kaakonkulmalta

Mikä unohtui Greenpeace-kohussa?

Nyt kun Arctia Shippingin ja Greenpeace ympärillä vellonut kohu alkaa osoittaa rauhoittumisen merkkejä, on aika palauttaa mieliin, mikä koko jupakassa on oikein tärkeää ja mikä ei. AS ei loppujen lopuksi ole kuin pikkujuttu, joka tosin on jostain syystä peittänyt alleen suuremman kysymyksen.

Arktisen alueen öljyvaroista ei ole varmoja tietoja, mutta Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus arvioi asiaa muutama vuosi sitten. Lopputulokseksi saatiin, että pohjoisen napapiirin pohjoispuolella on löytämättömiä öljyvaroja 22-256 miljardia tynnyriä ja kaasuvaroja 95 prosentin todennäköisyydellä vähintään 770 000 miljardia kuutiometriä, ja jos tyydytään 50 prosentin todennäköisyyteen, maakaasua on yli 1 500 000 miljardia kuutiometriä.

Luvut ovat suuria, mutta loppujen lopuksi eivät erityisen merkittäviä. Maailman öljynkulutus oli pari vuotta sitten 87,421 miljoonaa tynnyriä päivässä eli noin 31,9 miljardia tynnyriä vuodessa. Maakaasun vuosikulutus on noin 110 000 miljardia kuutiometriä. Arktisen alueen öljyvarat riittäisivät siis reiluksi kahdeksaksi vuodeksi ja maakaasuvarat noin 13,5 vuodeksi - ja nämä oletuksilla, että edellä mainituista arvioista toteutuu optimistisimmat ja että kulutus ei kasva.

Venäläiset öljy-yhtiöt ovat viime aikoina aktivoituneet etsimään öljyä pohjoisesta. Siperiassa jäljet eivät ole olleet mitenkään rohkaisevia: vanhoista ruosteisista putkista valuu miljoonia tonneja öljyä maastoon joka vuosi. Yhtiöt selittävät, että korjaaminen tulisi liian kalliiksi. Tämä on varsin hupaisa väite: vuonna 2011 Rosneftin nettotulos oli 12,452 miljardia dollaria, Lukoilin 10,357 miljardia dollaria ja Gazpromin peräti 44,6 miljardia dollaria. Minun matematiikallani on vaikeaa ymmärtää, mikä näille yhtiöille olisi muka liian kallista. Todennäköisemmältä syyltä vaikuttaa halun, ei kyvyn puute.

Suomen mukana oloa on perusteltu jopa presidentillisellä tasolla sillä, että jos me emme ole siellä, joku on. Tämä logiikka mahdollistaisi myös vaikkapa aseiden myynnin Syyriaan tai nettikyttäyslaitteiden myynnin Kiinaan. Jos jokin asia yhdessä päätetään jättää tekemättä, sitä ei tehdä; tästä on esimerkkinä Etelänapamantereen rauhoittaminen kaupalliselta toiminnalta. Temppu on tehty kerran, se voidaan tehdä toistekin. Kukaan ei tiedä, miten öljynporaus ja mahdollinen öljyonnettomuus vaikuttaisi arktiseen luontoon. Toivottavasti asia ei selviä meille kantapään kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Sivut