*

Raja-ajatuksia Mietteitä kaakonkulmalta

Turhaa tietoa etsimässä

Eduskunta on monipuolinen instituutio. Siellä kyetään jopa arvioimaan tieteentekoa. Jatkokeskustelussa esitettiin vaatimuksia, että tutkimuksen pitäisi keskittyä vain "tarpeellisiin" asioihin "turhien" sijasta. Lisäksi vaadittiin "käytännön hyötyjä" tutkimuksesta.

Nämä saivat minut suuntaamaan katseeni omaan kirjahyllyyni. Mitä kaikenlaista rappiotutkimusta siellä onkaan? Esimerkiksi seuraavat tarpeettomat ja tyhjänpäiväiset faktat ovat päätyneet paperille:

  • vuonna 817 Aachenin luostarireformi-konsiili päätti, että olut ei ollutkaan pakanallinen juoma
  • Sumatran Toba-tulivuori purkautui 74 000 vuotta sitten
  • Karl Marx valittiin Kölnin työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi 22. lokakuuta 1848
  • päiväntasaajalla Maan pyörimisnopeus on n. 1600 km/h

Nämä kaikki ovat tutkimuksen meille kertomia seikkoja, mutta mitä väliä niillä on minulle tai kenellekään meistä? Miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme.

Eivät mitenkään. Mutta ovatko ne siis tarpeettomia?

Thomas Edisonilta, tuhannen patentin mieheltä, kysyttiin joskus, mitä hyötyä jostain hänen keksinnöstään on. "Mitä hyötyä on vastasyntyneestä lapsesta?", oli Edisonin vastakysymys. Tieto on alunperin tarkoittanut tien tuntemista. Tiede taas on systemaattista tiedon hankintaa - siis tien etsintää.

Se, joka julistaa jonkin tiedon tarpeettomaksi, tulee samalla ylistäneeksi tietämättömyyttä, koska tarpeetonta tietoa ei ole olemassakaan. Erityisesti niiden, jotka päättävät yhteisistä asioistamme, olisi syytä pitää kaikenlaista tietoa suuressa arvossa, koska tiedon varaan perustuvat päätökset ovat aina parempia kuin fiiliksellä heitetyt. Älkäämme siis pelätkö tietää asioita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos, Jussi! Olen samaa mieltä.

Käyttäjän vik kuva
Virpi Kauko

Erittäin hyvä kirjoitus!

"Turhasta" tiedosta tulee aina mieleen fyysikko Michael Faraday (1791-1867), sähkömagneettisen tutkimuksen pioneeri. Tarinan mukaan joskus 1850-luvulla Britannian silloinen valtiovarainministeri William Gladstone oli kysäissyt tutkijalta, että mitä käytännön hyötyä tästä keksimästänne "sähköstä" on. Faraday oli vastannut: "En tiedä, sir, mutta luultavasti hallituksenne voi jonakin päivänä verottaa sitä!"

Minustakin tiedolla on itseisarvo, ei vain välinearvoa. Maailma on täynnä kiehtovia yksityiskohtia, jotka joku on joskus saanut selville kun on tullut katsoneeksi tarkemmin. Kaskelotti hengittää epäsymmetrisesti vain vasemmalla sieraimella, koska sen oikea sierain on evoluutiossa muuntunut osaksi kaikuluotaus-ääntöelimistöä. Intia oli muinoin saari, joka mannerlaattojen liikkuessa törmäsi Aasiaan niin että maankuori rypyttyi Himalajan vuoristoksi.

Mutta utilitaristienkin pitäisi ymmärtää, ettei etukäteen voi juuri koskaan tietää, miten hyödylliseksi joku tutkimus myöhemmin osoittautuu.

Faradaykin oli syntyisin köyhästä kodista. Hän elätti itsensä ensin kirjakauppiaan apupoikana ja puuhaili kuparijohtojensa ja magneettiensa kanssa vapaa-aikoinaan huvikseen. Myöhemmin hän pääsi kemisti Humphrey Davyn sihteeriksi. Mitähän kaikkea hän olisikaan saattanut saada aikaan, jos hänellä olisi ollut käytettävissään enemmän tutkimusmäärärahoja, tai jos hän olisi edes päässyt yliopistoon opiskelemaan?

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Ei tietenkään ole kyse puhtaan tutkimuksen kritiikistä sinänsä, vaan jokaisen mieleen tulevista kysymyksistä. Tyyliin: hmm, 20 eur per tunti... 600 000 euroa.. kyselytutkimus ja vähän pähkäilyä.. läppäri ja vähän netinkäyttöä, paljon kahvia (kallista, joo)... ihanko totta! 30 000 työtuntia tähän?

Minun mielestäni utilitarismi ei liity varsinaisesti edellämainittuun.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Raha ei ole koskaan niukka resurssi. Rahan ainut tarkoitus on luodaan luottamus toimioiden välille. Resursseja ovat uusiutuvat ja uusiutumattomat aineelliset resurssit, työvoima ja etenkin koulutettu työvoima. Yhteisön kehityksen ohjailuun käytetään verotusta ja työvoiman kohdalla KOULUTUSTA.

Jos halutaan tiedon etsijöitä niin niitä täytyy kouluttaa yliopistoissa. Jos halutaan virkamiehiä niin koulutetaan hallinto- ja valtiotieteiden maistereita. Jos halutaan kasvattaa finanssialaa koulutetaan ekonomisteja, mutta jos halutaan pitää huolta vanhuksista ja lapsista niin on koulutettava lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia... Jos ei haluta tiedon etsijöitä niin vähennetään sitten koulutusta.

Yhteiskunnalliset valinnat tapahtuvat koulutuksen kautta 10-15 vuotta ennakoiden. Tämän ovat poliitikot ja virkamiehet unohtaneet. Raha ei ole niukka resurssi. Se ei ole resurssi ollenkaan suvereenissa valtiossa. Se on ohjausväline, josta nyt on sitten tehty ongelma EMU-järjestelmän kautta.

Toimituksen poiminnat

Sivut